Lemminkäinen : Viisinäytöksinen näytelmä (eBook)

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1907.

Rakkaalle, ijäkkäälle äidille omistettu.

HENKILÖT:

LEMMINKÄINEN.
LEMMINKÄISEN ÄITI.
AINIKKI, LEMMINKÄISEN SISAR.
KYLLIKKI.
LOUHI, Pohjolan emäntä.
POHJAN NEITO.
POHJOLAN ISÄNTÄ.
TIERA, Lemminkäisen sotatoveri.
POHJAN PAIMEN, puolisokea, keski-ikäinen mies.
TURJAN SULHA.
LIPPO, liukas mies.
ANARI, orjatyttö.

UTRO |
TUURA | Lemminkäisen väkeä.
VENTO |
ARRA |

KEIRA |
YLMI |
JOUNI | Pohjan väkeä.
SORRI |
KORMU |

KALEVALAINEN.
POHJOLAINEN.
Itkettäjänaisia, saarenneitoja, kassapäitä, vanhuksia ja
kanteleensoittajia, palvelijoita ja kansaa.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Mäenrinne, kisatanner saaressa. Puiden lomasta siintää taustalla vettä; oikealla takana loimottaa ilovalkea.

Kaksi saaren neitoa tulee hiipien.

Ensimmäinen saarenneito. Missä viipyy kaunis Kauko? Kohta jo kisa alkaa.

Toinen saarenneito. Palolla kulkee Kauko paimenena.

Ensimmäinen neito. Kauko kairamoi vain Kyllikkiä.

Toinen neito. Pilkalla käski Kyllikki. Mitäs muuta, Lemminkäinen rupesi paimeneksi.

Ensimmäinen neito. Mokoman turhan tyttären tähden vaihtoi keihäänsä karjasauvaan. Jos olisin mies, en niin tekisi.

Toinen neito. Pilkalla pilaan suortui, piikasia nyt paimentaa.

Ensimmäinen neito. Eipä minua.

Toinen neito. Jo ensi yönä Kauko astui aittaasi…

Ensimmäinen neito. Herjaatko, hetukka!

Toinen neito. Kun suuri sulha tuli saareen, nauroit sinä hänelle, nyt et enään naura, nauratti Lemminkäinen.

Ensimmäinen neito. Tapasipa äitisi kerran sinunkin lehdossa Kaukon kera, sitte sinut telkesi aittaan.

Toinen neito. Ei telkeet tuntoa pitele.

Ensimmäinen neito. Kuule, raitinristiltä jo notkuu neitosten jono, pyhälle töyrylle tulevat tänne. (Kuuluu laulunsäkeitä: "Kaunis on joukossa jumala".) Edellä kopea Kyllikki.

Toinen neito. Saaren vanhimmat valitsivat Kyllikin tämän kevään kukkeimmaksi.

Ensimmäinen neito. Ja puhtaimmaksi —? Kauvan jo piti pyhyyttä, pitäneekö vielä kauvan. (Nauravat.)

Ensimmäinen neito. Mutta katsos, mikä outo vettä vierii?

Toinen neito. Hirven sarvet!

Ensimmäinen neito. Outo mies soutaa hirven selässä. Hiiden peikko!

Toinen neito. Hahhaa! Hirvi sukelsi, viskasi veteen miehen.

Lemminkäinen ja Tiera tulevat.

Ensimmäinen neito. Muistatko, kuinka Lemminkäinen saareen tullessaan ajoi ajopelinsä kumoon. Nyt hän piilee piikasia.

Lemminkäinen hiipii notkeasti taakse ja nostaa tytöt ilmaan, suikkaa
suuta ja laskee ne maahan päästämättä irti.

Ensimmäinen neito. Päästä, päästä, rutistathan ruumeniksi.

Lemminkäinen paimenen puvussa, vyöllä tanotorvi. Kuules, kaunis kassapääni, piilenkö minä piikasia?

Ensimmäinen neito. Päästä, kaunis Kauko!

Lemminkäinen. Pyöritätkö sanasi?

Ensimmäinen neito. Niin sinä piilet piikasia niinkuin havukka piilee kanoja.

Lemminkäinen toiselle neidolle. Mitä annat lunnaiksesi?

Toinen neito. Annan ristit rinnoiltani. Päästä, päästä!

Lemminkäinen. Rintojasi ikävöitsen…

Toinen neito. Päästä, ettei äitini näkisi!

Lemminkäinen kuiskaa. Tuletko illalla lemmen lehtoon!

Toinen neito. Tulen, tulen, kunhan päästät.

Lemminkäinen päästää tytöt, jotka rientävät rinnettä alas, Pohjan
paimen nousee rannasta.

Pohjan paimen karvarintainen, puolisokea, tekee eläimellisen vaikutuksen. Miksi nauroivat saaren naiset? Paha onni pyytäjälle.

Lemminkäinen. Märkähattu, mies mantereinen, mitä teit peuralle, koska se sinua pelästyi?

Pohjan paimen. Näki varjoni vedessä. Tapasin Tapion pyhän peuran suopungillani. Saaren naiset tekivät tyhjäksi taikani.

Lemminkäinen. Peura näki vedessä verisen silmäsi, palavan kuin hiiden hiillos, siitä peurasi pelästyi. Mitä peurallasi?

Pohjan paimen. Pohjolan emäntä tahtoo peuran lunnaiksi, ei työnnä ennen tytärtään miehelään.

Tiera. Itsekö kosissa kuljet?

Pohjan paimen. Hä, minäkö, miekkoinen? En, Turjan sulhalle tavotin. — Metsissä möyryän, etsin puun ja pökkelön koloista, haistan haudat, etsin syntyjä syviä, umpiputken ailuvia.

Tiera. Räämesilmä, oletko noita?

Pohjan paimen. Tiedän mitä tiedän, salassa luonnon salvat, ei näe näkevä silmä, jollei sokaise jumala.

Lemminkäinen. Ovatko Pohjan neidot kiihkeämmät näitä meidän simasuita?

Pohjan paimen. Viileä on Pohjan neito, ei ole sitä urosta, joka nostaisi neidon lemmen.

Lemminkäinen. Ohoh! Tahtoisinpa nähdä sen naisen, joka minua vastustaisi.

Pohjan paimen. Nyt sinut tunnen kerskastasi, lienet lieto Lemminkäinen.

Lemminkäinen. Mistä tunnet sukuni?

Pohjan paimen. Sama uhka, sama katse, sama ääni, sama herjaaja hävytön. Isäsi tunsin.

Lemminkäinen. Keltahattu, umpisilmä! Isoni kertoi sinusta.

Pohjan paimen. Olimme yhdessä karjassa kaskimaissa.

Tiera. Haastatko taas riitaa, Kauko? Tule kotiin! Ainikki minut lähetti. Harakat kyntävät peltojasi, hiiret puivat riihtä.

Pohjan paimen suu irvissä. Isosi, kurja mies, sokasi silmäni.

Lemminkäinen. Mitä teit karjamaissa, koska isoni sinuun niin kimmastui?

Pohjan paimen säpsähtäen. Minäkö? Mitä?

Lemminkäinen. Ymmärrän isoni mielen. Katsantoosi nosti kaihin, jotta et häväisisi katseellasi nuoren naisen valkeutta.

Pohjan paimen. Olet ihan kuin isosi. — Vielä tuikkaa toinen silmä, sillä näen vasamaa vuolla. Hähhähhää! (Menee.)

Tiera. Häpesikö, herja?

Rinteen alta kuuluu: "kaunis on joukossa jumala."

Lemminkäinen. Ah, Kyllikki!

Rinteen alta tulevat neitsyet sinisissä vaatteissa neljin rinnatusten, edellä Kyllikki seppelöitynä, jälessä kolme vanhusta soittaen kannelta, vanhukset sijoittuvat tulien ääreen, neitoset asettuvat kisa-asentoon, laulavat:

Ruvetkasme, rohjetkasme, — kaunis on joukossa jumala — käykäm siukukset sinelle, tuokam sieltä seulan täysi, tehkäsme sininen silta, jumaloihin mennäksemme, jumaloihin puhtoisihin, — kaunis on joukossa jumala —!

Tiera. Jollet tule, niin menen yksin.

Lemminkäinen. Tiera, sotatoverini, jolsa ja jykevä olet sodassa, vaan et taida käydä sulosotaa naisten kanssa.

Tiera. Ei minua himota hameniekat. — Mantereen puoleiselle rannalle lähden, nostan purjepuun pystyyn, siellä sinua odotan. (Menee.)

Kyllikki. Immet, kiiruhtakaa karkeloon!

Immet ryhtyvät karkeloon puoleksi kaartaen ja kävellen eri kuvioissa,
Lemminkäinen joutuu Kyllikin eteen.

Lemminkäinen. Kyllikki korea!

Kyllikki. En kanna koruja sinulle! Mies muukalainen, miksi kierteletkin rantojamme ja täältä tyttöjä kyselet?

Lemminkäinen. Sata miestä olen minä. Immistä ihanin olet sinä. Kalevan kukka! Miksemme me lempisi?

Kyllikki. Sinulla on simainen kieli vaan on sydän kavala. Menisinkö miehelle mitättömälle, yökengässä kävijälle!

Lemminkäinen. Monta olen neittä soudatellut, suuta suikkaellut, sinua silloin sousin, sinulle suikkasin suuta. Sinun tähtesi, ihana Kyllikki, sadat airot poikki sousin.

Kyllikki. Joko metsä puuttui puita.

Lemminkäinen. Monta olen naista nähnyt, en veikeytesi veroista. Hyvä, hempeä on emoni, Kaukoniemeen sun kuletan.

Kyllikki. Kaukoniemi, Nälkäniemi. Ei ole sukua sinulla.

Lemminkäinen. Vaikken ole suvulta suuri, niin on minulla säkenöivä säilärauta, se on suurta sukua, sillä nostan nimeni.

Kyllikki veikeillen. Jos suostuisin sinulle, — hyvin heität karkelossa.

Lemminkäinen. Kevyt olet käteni varassa, läikyt niinkuin lämmin laine.

Kyllikki. Jos suostuisin, vannoisitko ikuisen valan, ettet sodissa kulje.

Lemminkäinen. Vannon vakaasti, en suori sotiin, jos sinäkin vannot, et kisoihin kierrä.

Karkeloi kiivaasti.

Kyllikki. Tanssithan pukuni pilalle.

Lemminkäinen hihkaisten. Hii, hei! Kimahda kannel!

Kyllikki. Laske, Lemminkäinen! Huudan veljiäni!

Lemminkäinen. Soitan veljesi sotaan!

Kyllikki. Oi, minua kurjaa emoni lasta, synnyinkö, kasvoinko tuimalle tappelialle Nälkäniemeen nääntymään.

Lemminkäinen. Älä sure suojiani! Uudet teetän tuvat.

Kyllikki. Tuulen tuvat?

Lemminkäinen. En sinua pahoin pitele, kaiket ajat armastelen.

Päästää Kyllikin käden. Astu alukseeni!

Kyllikki. En tule ennenkuin kiven kuluksi jauhan.

Lemminkäinen. Hyvästi, suloiset saaren neidot, hyvä oli täällä ollakseni joutessani juhlissanne, nyt on lähtö Lemminkäisen.

1:n ja 2:n neito. Lähdetkö, Lemminkäinen!

Saaren neidot itkevät.

Kyllikki. Mitä itkette immet! Miehen on ikävä oman niemen...