Lohi on lohi! (eBook)

Hipaisu historiaan

1. ALKU JA PYRINTÖ

Aloitetaan tämä kertomus Alusta. Siitä mitkä tapahtumat edelsivät hetkeä, jolloin Tourujoen rantamaisemissa syntyi urheiluseura nimeltä Jyväskylän Lohi. Ihmisten yhteiset hankkeet vaativat joskus kunnolla käynnistyäkseen muutamia koeponnistuksia. Näin oli laita myös Lohen synnyn kanssa. Pohjustukseksi tarvittiin parikin varhaisempaa yritystä käynnistää urheiluseuratoiminta Lohikoskella. Ensimmäinen tällainen ponnistus nähtiin jo vuonna 1903. Tuolloin perustettiin Lohikosken Urheiluseura Alku, joka pyrki ilmoituksensa mukaan toimimaan ”paikkakunnan asujaimiston kisailun yhdyssiteenä”. Seuran toiminta kesti kuitenkin vain pari vuotta. Lopettamissyytä ei tiedetä, mutta Lohen viisivuotiskertomus (1929) epäilee, että toiminta lakkasi vanhoillisten urheilukäsitteiden vuoksi. Mitä se sitten noin vuosisata sitten mahtoikaan tarkoittaa.

Samaisen viisivuotiskertomuksen mukaan nuoriso ei kuitenkaan lakannut liikkumasta, vaikka Alku oli lopettanut toimintansa. Nuorten riennoissa nähtiin kuitenkin ongelmia muun muassa siksi, että vailla ohjausta niiden polttopisteessä ei ollut kehittyminen urheilijana tai ihmisenä. Pikemminkin nuorisoa motivoi hauskanpito ja vedonlyönti.

”Kuitenkin luonteenomainen vaisto piti etenkin nuorisoa mukana monenlaisissa voimain koitoksissa. Niinpä talvisaikana oli etenkin potkuri – ja hiihtokilpailut yleisesti suosittuja. Näillä kilpailuilla ei ollut urheilullisesti kasvattavaa luonnetta. Useimmissa tapauksissa oli vedonlyönnin voittaminen pääkilpailuna.” (Honkonen 1939)

Moinen meno ei ollut etenkään varttuneempien työväenjärjestöissä aktiivisten ihmisten mieleen. Vuonna 1912 perustettiinkin nuorison liikkumisen tarpeeseen ja samalla urheilutoiminnan kasvatuksellista luonnetta edistämään uusi urheiluseura Pyrintö. Seura toimi lähinnä Lohikosken uudella työväentalolla ja sen toiminta oli ajoittain varsin aktiivista käsittäen useita ajalle tyypillisiä urheilumuotoja. Kansalaissodan jälkeen Pyrintö ja työväenyhdistyksen johtokunta ajautuivat kuitenkin jonkinlaiseen ristiriitaan, joka johti toiminnan loppumiseen. Lohen viisivuotiskertomus uskoo, että syytä oli niin sysissä kuin sepissäkin:

”Pyrintö ei jaksanut ajan mittaan täyttää työläisjoukoille kuuluvaa moraalista mittaa vuoden 1918 jälkeisinä aikoina. Joten seuran toiminta lakkautettiin. Näin joutui taas urheilullinen toiminta tyrehdyksiin joksikin aikaa. Arvostelemisen aihetta on kai myös lakkauttajien suhteen.”

2. JYVÄSKYLÄN LOHI PERUSTETAAN

Pyrinnön lakkauttamisen jälkeen Pitäjän työväenyhdistyksen nuorisoosastossa oli jälleen kaipuuta liikunnalliseen toimintaan. Oli tavallista, että työväenyhdistykset tai nuorisoseurat vastasivat laajasti paikkakunnan tai asuinalueen sosiaalisista tarpeista. Toiminta piti sisällään valistustoimintaa, raittiustyötä, kulttuuria ja liikuntaa. Lohikoskella tällaisia kokoavia voimia olivat Kankaan tehtaan ammattiosasto ja paikallinen työväenyhdistys. Oli siis luontevaa, että nimenomaan työväenyhdistyksen nuoret pohtivat urheilujaoston perustamista alueelle yhdistyksen alaisuuteen. Myöhempien aikojen onneksi osaston keskuudessa kuitenkin heräsi astetta rohkeampi ajatus varsinaisen urheiluseuran perustamisesta. Tällä tavoitteella ryhdyttiin heti tuumasta toimeen. Nuoriso-osasto toimi kokoonkutsujana ja työväentalolle 1. huhtikuuta 1924 kutsuttuun perustamiskokoukseen osallistui 60 alueen asukasta. Kokouksen puheenjohtajana toimi Väinö Kauranen ja sihteerinä Alina Heinonen (Niilola). Yksimielisesti kokousväki päätti perustaa urheiluseuran, jolle nimeksi tuli Jyväskylän Pitäjän työväen W- ja U-seura Lohi. W-kirjain nimessä tarkoitti voimistelua ja U-kirjain puolestaan urheilua. Saman tien alettiin kerätä jäsenhakemuksia. Muutamaa päivää myöhemmin pidetyssä johtokunnan kokouksessa seura hyväksyi heti 50 jäsentä. Myös seuran tunnusten suhteen edettiin ripeästi. Lohen yleinen kokous 8.4.2024 julkisti seuran ”merkkipiirrustuskilpailun”, jolle myös valittiin tuomaristo. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Aarne Toivainen, joka kuitenkin erosi parin kuukauden kuluttua. Hänen tilalleen valitun Lauri Hiljasen Lohen johtokunta erotti tehtävästä parin kuukauden kuluttua valinnasta, koska Hiljanen oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, eikä ollut ilmoittanut muutostaan seuralle. Hiljasta seurasi puheenjohtajana Otto Honkonen. Näin perustamisvuonna ehti seuralla olla peräti kolme puheenjohtajaa.

Urheiluakin alettiin harjoittaa heti keväällä. Ensimmäiset Lohen väreissä kilpailleet urheilijat olivat Otto Honkonen, Emil Puttonen, Mikko Wääränen ja A. Auvinen. Kyseessä oli Jyväskylän ympärijuoksu, jossa tuoreen urheiluseuran joukkue sijoittui hienosti neljänneksi. Kilpailutoimintaan olisi ollut kovastikin innostusta, mutta tuore seura törmäsi heti ensimmäisenä vuotenaan vapaaehtoisen urheilutoiminnan kovaan realiteettiin, nimittäin ainaiseen rahan tarpeeseen.

” Taloudellisia seikkoja silmällä pitäen ei seura ole voinut kilpailuihin osaa ottaa missään huomattavassa määrässä. Kuitenkin paikkakunnalla järjestetyissä kilpailuissa on ollut seuran etustajia, eivät kuitenkaan ole voittaneet missään huomatussa määrässä. Seura ei ole järjestänyt muita kilpailuja kuin seuramestaruuskilpailut yleisurheilussa.”

Vaikka seura siis perustettiin aprillipäivänä, se osoittautui aivan muuksi kuin pilaksi. Kuten Eeva Stolt teoksessaan Tehtaan valoista kaupungin valoihin toteaa, Lohen toiminta alkoi heti vilkkaana. Uusi seura sai mukaansa nuoria Lohikoskelta, Taulumäeltä, Tuohimutkasta ja Kivistön-Halssilan alueelta. Nimi seuralle otettiin sekä oman kosken että voimakkaaseen vastavirtaankin uimaan kykenevän kalan mukaan. (Stolt s.106). Lohen 35-vuotisjulkaisussa yksi sen pitkäaikaisista puheenjohtajista Otto Honkonen kertoo, kuinka seuralle nimeä pohdittaessa lausuttiin ääneen ajatus, että nimen pitäisi olla kuolematon.

Lohen taipaleen varrella on ollut monenmoisia kuohuja. Valtavien riemun hetkien vastapainoksi jäsenistö on kokenut useita urheilullisia, järjestöllisiä ja taloudellisia vastoinkäymisiä, välillä rankkojakin. Kertaalleen seura on valtiovallan toimesta lakkautettu (1933) ja kerran se on joutunut hakeutumaan vapaaehtoiseen velkasaneeraukseen (2004). Mutta kaikesta se on selvinnyt ja taivaltaa nyt eteenpäin kylki kiiltäen. Osuivatpa seuran perustajat harvinaisen oikeaan, kun nimeä pohtivat ja povasivat sille kuolemattomuutta. Vielä sata vuotta myöhemmin Lohi on lohi!

3. VOIMISTELUA JA URHEILUA LOHIKOSKEN NUORILLE

Kuten 1900-luvun alkupuolella usein oli tapana, Lohikin perustettiin urheilun ja liikunnan yleisseuraksi. Alkuperäisiä lajeja olivat muun muassa yleisurheilu, uinti, paini, voimistelu sekä hiihto. Olosuhteet olivat kaikissa lajeissa nykyisiin urheilun harjoitusmahdollisuuksiin verrattuna vaatimattomat, voisi jopa sanoa alkeelliset. Vaadittiinkin suuri määrä intoa ja luovuutta, jotta kaikille lajeille saatiin edes jonkinlaiset harjoittelu- ja kilpailuolosuhteet luotua. Esimerkiksi yleisurheilun harjoittelupaikkoina toimivat työväentalon pihalle tai läheiseen maastoon rakennetut suorituspaikat. Pikajuoksukisoja järjestettiin nykyisellä Vapaaherrantiellä. Moukarinheittoa sekä pitempien matkojen juoksukisoja harjoiteltiin ja kisailtiin Seppälänkankaan maastossa. Uintia puolestaan harjoiteltiin Tourujoen suvannossa sijainneessa uimalaitoksessa, jonka Kankaan tehdas oli siihen rakentanut. Painille ja voimistelulla tilat löytyivät työväentalolta.

Lohen voimistelun ohjaajaksi houkuteltu Paavo Myöhänenkin kuvailee seuran juhlakirjasessa (1959) kuinka telinevoimistelun harjoittelun mahdollistamiseksi vaadittiin myös sitä, että työkalut pysyivät kädessä.

”Muutettuani Jyväskylään vuonna 1925 liityin heti Lohen jäseneksi ja miltei heti liittymiseni jälkeen annettiin Lohen voimistelun ohjaus huolekseni. Seuralta puuttui telinevoimistelun välineitä, mutta silloisen puheenjohtajan Otto Honkosen kanssa teimme nojapuut, jotka kohta olivat vilkkaassa käytössä. Pian nähtiin myös rekillä komeita liikesarjoja, sillä innostus voimisteluun oli valtava…”.

Silloinen puheenjohtajana Otto Honkonen mainitaankin Myöhäsen...